18.2.1985

Kanne Pyhäjoen kihlakunnanoikeudessa

A on B:tä vastaan ajamassaan kanteessa kertonut, että hänen miehensä, Siikajoelta ollut nosturinkuljettaja C oli 22.11.1977 päivätyllä lahjakirjalla lahjoittanut puolisoiden 24.1.1977 syntyneelle pojalle B:lle ne rahavarat 25.000 markkaa, jotka samana päivänä tehdyllä kauppakirjalla C:n ja hänen vanhempiensa välillä oli sovittu maksettaviksi B:n erilliselle tilille Siikajoen Osuuspankkiin. Lahjakirjassa oli lisäksi määrätty, että niin kauan kuin poika oli alaikäinen, oli varojen hallinta oleva C:n sisarella D:llä, jonka oli pojan tultua täysivaltaiseksi luovutettava ne hänelle. B:lle ei ollut määrätty lahjoitusta varten uskottua miestä eikä A ollut edustanut poikaa lahjoituksessa. C oli kuollut 1978 ennen kuin rahavarat oli talletettu B:n tilille. Tämän vuoksi ja kun lahjoitusta ei myöhemminkään ollut missään vaiheessa virallistettu, A on vaatinut, että lahjoitus julistetaan mitättömäksi.

Vastine

E on B:n uskottuna miehenä kiistänyt kanteen perusteeltaan. Kysymyksessä olevassa oikeustoimessa ei tarvittu uskottua miestä ja lahjoitus oli tullut lopulliseksi, kun lahjoitetut varat oli talletettu B:n pankkitilille.

Väliintulo

D on vedoten varojen hoitoa koskevaan lahjakirjan määräykseen ilmoittanut väliintulijaksi ja yhtynyt siihen, mitä B:n puolesta on esitetty. D on lisäksi vaatinut A:n velvoittamista korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa.

Kihlakunnanoikeuden päätös 19.10.1982

Kihlakunnanoikeus on suostuttuaan D:n pyyntöön esiintyä sivuväliintulijana lausunut selvitetyksi, että C oli 22.11.1977 päivätyllä kauppakirjalla myynyt vanhemmilleen erinäistä irtainta omaisuutta yhteensä 25.000 markan kauppahinnalla. Kauppaehtojen mukaan kauppahinta tuli suorittaa siten, että puolet siitä oli maksettava vuoden 1978 ja toinen puoli vuoden 1979 loppuun mennessä B:n erikseen avattavalle tilille Siikajoen Osuuspankkiin. C oli kaupantekopäivänä allekirjoittamallaan lahjakirjalla ilmoittanut lahjoittavansa B:lle ne rahavarat, jotka kauppakirjalla oli sovittu maksettavaksi tämän tilille. Varojen hallinta oli määrätty olemaan D:llä niin kauan kuin B oli alaikäinen. D:n oli luovutettava rahat B:lle tämän tultua täysi-ikäiseksi ja tehtävä hänelle tili toimistaan rahojen haltijana. Lahjakirjassa D oli ilmoittanut suostuvansa tehtävään ja sitoutunut täyttämään lahjakirjan ehdot. Kauppahinta oli kauppaehtojen mukaisesti talletettu Siikajoen Osuuspankkiin B:n nimellä.

Kihlakunnanoikeus on katsonut, että lahjoitus oli täyttynyt, kun kauppasumma oli talletettu pankkiin B:n nimeen C:n pidättämättä itselleen määräysoikeutta talletettuihin varoihin ja pankin vastaanotettua varat lahjan saajan lukuun. Näin ollen lahjoituksen täyttymiseen ei ollut tarvittu erillistä lahjakirjaa eikä myöskään alaikäiselle määrättyä uskottua miestä vastaanottamaan lahja alaikäisen puolesta. Tämän vuoksi kihlakunnanoikeus on lahjanlupauslain 4 §:n nojalla hylännyt kanteen. Kihlakunnanoikeus on lisäksi hylännyt D:n vaatimuksen oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta lakiin perustumattomana.

Vaasan hovioikeuden tuomio 8.12.1983

Hovioikeus, jonka tutkittavaksi A ja D olivat saattaneet jutun, D siltä osin kuin hänen oikeudenkäyntikuluvaatimuksensa oli hylätty, on todennut, että C oli allekirjoitettuaan kauppa- ja lahjakirjat kuollut 1.1.1978. Kauppahinta oli talletettu lahjakirjassa tarkoitetulla tavalla pankkiin kahdessa erässä, ensimmäinen erä kuitenkin vasta vuoden 1978 loppupuolella ja toinen erä vasta vuonna 1979. Koska B:lle tehty lahjoitus ei ollut ehtinyt lahjanlupauslain 4 §:n mukaisesti täyttyä ennen lahjanantajan kuolemaa ja kun lupaustointa mainitusta lahjasta ei ollut, ottaen huomioon, ettei uskottu mies ollut ottanut sitoumuskirjaa alaikäisen B:n puolesta vastaan, tehty myöskään lahjanlupauslain 1 §:ssä säädetyllä tavalla, eikä se näin ollen sitonut C:n kuolinpesää, hovioikeus on näillä ja muutoin kihlakunnanoikeuden mainitsemilla perusteilla kumonnut kihlakunnanoikeuden päätöksen ja hyväksyen A:n kanteen julistanut kysymyksessä olevalla lahjakirjalla B:lle annettavaksi tarkoitetun lahjoituksen pätemättömäksi. Jutun näin päättyessä D sai itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan jutussa.

Perustelut

Kysymyksessä olevan kauppakirjan ehto kauppahinnan suorittamisesta B:n tilille ja siihen liittyvät lahjakirjan määräykset käsittävät C:n ilmoituksen ostajina olleille vanhemmilleen kauppahintasaatavan luovuttamisesta lahjoitustarkoituksin B:lle. Lahjoitus on siten lahjanlupauslain 3 §:n 2 momentin mukaan täytetty.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomio kumotaan ja A:n kanne hylätään. Asian laadun vuoksi D saa pitää jutussa olleet kulunsa vahinkonaan.